taina

a genuine diary extract:

Me lähdettiin kolmeksi mummin luo kahville. Siellä olivat myös M—-eno sekä E—-serkku T—-poikaystävineen. E— on panssariprikaatin tiedustelujoukoissa MTLB-komentajana. Kyselin että ovatko asentaneet panssarivaunuihin drooninhäirintälaitteita.Ollaan kuulemma asennettu kun komentaja on sitä mieltä että on oltava drooninhäirintälaitteet (kuulostaa järkevältä), mutta niitä laitteita ei edes kytketty päälle (mitä hyötyä niistä sitten on...). Se armeijasta.

päiväkirjaan kirjattu uni:

Mä näin unta ettö kävelin talon läpi pimeässä, kun näin kissanmuotoisen varjon. Hätkähdin, sillä eihän rakasta Haisulia enää ole, ei se voi olla... Haparoin varjoa, jota epäilin harhaksi, ja löysinkin suureksi hämmästyksekseni oikean kissan. Mutta ei se Haisuli ollutkaan vaan joku muu kissa, harmaa ja raidallinen kyllä mutta sen vatsapuoli oli täysin musta. Iski ikävä rakkaan Haisulin pörröistä ruskeankeltaista mahaa.

a review of Jalat ilmassa by Antti Rönkä (originally from 05-01-20)

Tätä innostuin lukemaan ennen kaikkea siksi, että yliopistossa tapahtuvat kirjat ovat kokemuksessani varsin harvinaisia (ja sellaiset minua nimenomaan enemmän kiinnostaisi kuin koulussa tapahtuvat).

Ensimmäiseksi sanoisin, että kirjoitus on tässä hyvin "tehokasta": päähenkilö Aaron ahdistus saadaan välitettyä täydellisesti. Minua ahdisti lukiessa niin kovasti että aivot olivat koko ajan paniikkimoodissa, tuli huono olo ja pystyin lukemaan vain sivun kerralla.
Loppupäässä kestin lukea paljon nopeammin ja aloin jo harkita viiden tähden arvostelua, kunnes tuli viimeinen luku. Siis tietenkin traumoista puhuminen on tarpeellinen askel, mutta toivoisin että sitä elämää sen jälkeen olisi vähän enemmän näytetty. Loppuluku oli niin huoleton että saattaisi uskoa kaikkien ongelmien ratkenneen taialla.
Luin haastattelussa, että ahdistus ja masennus ovat own-voices -perusteisia. On siis oletettava, että loppu vaan oli vähän onneton eikä tietämättömyyden tuote. Selittäytynee sillä että tämä on ensiromaani, ja ensiromaaniksi erittäin hyvä.

Yliopistoa oli aika vähän, mutta eipähän se ollutkaan tämän romaanin keskeinen aihe.

Kanavan sillan takana
Koivut heijastuu vedessä,
Metsikkö vedenpintana.
Kanavan sillan takana
Peilin pirstoo veneen vana
Kesäpäivän päättyessä.
Kanavan sillan takana
Koivut heijastuu vedessä.

kanavan sillan takana
raskasbetoniset pylväät, sirot valkoiset koivut, talot vastapuolella
istun kirja sylissä haukimiehen patsaan alla
kanavan sillan takana
autojen kohinaa, kraah kraah ohikulkijat sorapolulla
ajatukseni hiljaa kuin koivunlehdet tuulessa
kanavan sillan takana
jos asuisin vastapuolen taloissa, näkisinkö vielä koivut?

mun on leivottava tänään kakku, ja ilmeisesti "yleisöllä" on suuret odotukset, koska olen hyvä kokki. suostun myöntämään että olen kokkina ihan okei, mutta mä en oikein osaa leipoa, se on ihan eri juttu. mua kyllä vähän hermostuttaa. mä oon kyllä käyttänyt tätä reseptiä pari kertaa aikaisemmin ja kaikki kerrat on jotenkuten onnistunut, mutta siitä on pitkä aika.

suomalaista kaunokirjallisuutta uskaltaa sanoa aika kategorisesti masentavaksi. Paasilinnaa ehkä lukuun ottamatta.

(siitä huolimatta Laura Honkasalon Sinun lapsesi eivät ole sinun oli ihan hyvä)